Linnut - ihmisestä hyötyvät siipiveikot



Varis on luonteeltaan utelias ja kekseliäs lintu. 
Sen tunnistaa käheästä, hieman epävireisestä
äänestä.
 
 

Kaupunkien ja puistojen lintuja

 
Varis, vapaasti suomennettuna krääk. Tällä lauluäänellä ei tullut menestystä vuonna 2002 käydyissä lintujen euroviisuissa. Varis on harmaa-musta, harakka valko-musta. Corvidae-heimoon kuuluvat siivekkäät eivät ole siitä tyhmimmästä päästä. Mustavaris on väritykseltään sinimusta ja elää yhdyskunnassa. Mikäli haluat tutustua tarkemmin mustavariksiin, tee retki Liminkaan toukokuun lopulla. Naakka on varista hieman pienempi lintu. Pää ja kaulan sivut ovat harmaat. Elää parvessa, mutta pitää parhaan kaverinsa lähettyvillä.
 
 
Puluja eli kesykyyhkyjä tepastelee toreilla pitkin kesää. Pullasorsien tapaan ne lähestyvät ihmisiä herkkujen toivossa. Jos pikkutunneilla makkaraperunoitasi nokkiva pulu alkaa näyttämään vahvasti korppikotkalta, tarkista sen jalkojen väri. Pululla on punertavat jalat.
 
Tervapääsky on kaupunkilaislintu, ainakin niin kauan kuin kivikylissä riittää hyönteisiä. Missäpä muualla niitä voisi nokkia sateelta suojassa? Muista pääskyistä poiketen tervapääsky kuuluu kiitäjälintujen luokkaan, kuten sen ameriikanserkku kolibri. Ulkonäöltään tervapääsky poikkeaa haarapääskystä kokonsa ja mustanruskean värityksen perusteella.
 
Varpunen on ollut aiemmin lantapatterin valtias hevostalleilla. Maatalouden vähentymisen vuoksi lintu on joutunut etsimään itselleen uusia elinympäristöjä. Kaupungissa jyvien jatkojaloste, pulla, on käyttökelpoista ruokaa varpuselle. Sitä tämä pönäkkä sirkuttaja syö siementen ja perhosten lisäksi. Tukeva nokka on suunniteltu halkomaan auringonkukan siemeniä. Täysikasvuisen naaraan nokka on väritykseltään ruskeanmusta keltaisella tyvellä, koiraan nokka tummuu kesäksi.
 
 

Pihapiirin ja puutarhan lintuja

 
Kun haarapääskyn tontille ilmestyy kissa, lörpöttely keskeytyy hetkeksi. Maatilojen pihatot ovat haarapääskylle lottovoitto asuntoesittelyssä. Kaupungissa vastaavia paikkoja löytyy mm. kauppojen ja teollisuuden ulkovarastoista. Sieltä on helppo syöksyä ohilentävän hyönteisen kimppuun. Lähestyvän sateen voi nähdä haarapääskyjen kokoontumisesta järvelle. Paras tuntomerkki lienee pitkä haarapyrstö. Räystäspääskyn pyrstössä ei ole yhtä selkeää lovea. Olemukseltaan tämä pääsky on muita lajitovereitaan lihaksikkaamman oloinen. Selkäpuolen vaalea läiskä näkyy kauas, jalkojen höyhenpeitteen bongaamiseen tarvitsee kiikarit.
 
Harakka huttua keittää. En tiedä, mistä tämä rallatus on saanut alkunsa, mutta äänen ja elintapojen perusteella tämä on yksi vahingoniloisimmista eläimistä. Se seuraa elämänmenoa puhelintolpan päältä, lennähtää sinne missä tapahtuu ja kommentoi tapahtumia vahingoniloisen savolaisukon tapaan hä-hä-hää (=minäpä arvasin miten tässä tulloo käämään). 
 
Kirjosieppo on kovin pieni lintu. 10-17 grammaa ei riitä edes kissalle päivälliseksi. Mustajalkaisen- ja nokkaisen linnun siivissä on vaalea laikku. Pienestä koostaan huolimatta on kirjosieppo on häijy pesänvaltaaja: tiaisten munat peitetään, jolloin tintti ei tunnista pesää omakseen. Mökki on nyt vallattu ja pesä voidaan sisustaa ensimmäisen puolison kanssa. Kun ensimmäinen naaras on saatettu siunattuun tilaan, etsitään toinen parittelukelpoinen naaras.  

 
Pikkuvarpunen. Kutistettu versio varpusesta. Ei kuitenkaan niin pieni, etteikö pystyisi risteytymään varpusen kanssa. Mustan leukalapun lisäksi erottavaksi tekijäksi voidaan lukea kova ja agressiivinen ääni. Pienen pitää saada ajatuksensa kuuluville!

Punatulkku tunnetaan myös nimellä bullfinch. Peipoille tyypilliseen vantteraan olemukseen lisätty lyhyt kaula tekee linnusta härkämäisen. Kun punatulkku laskeutuu lintulaudalle, pienemmät väistää.

Räkättirastaita varten etsikää ullakolta kaikki vanhat c-kasetit ja videonauhat. Marjapensaan väliin pingotettu nauha välkkyy auringossa ja tuulenvire saa aikaan ujellusta, mikä ottaa räksää ainakin aluksi pannuun. Mikään eläinsuojeluasetus ei estä rastasverkkojen tai kissan käyttöä omalla kotipihalla, mutta välillä olisi kilttiä ajatella muitakin kuin omia mansikoita. Rauhoittamattomana lintuna räkättirastaan saa hävittää pesintäaikaa lukuunottamatta. Näin sanoo lintudirektiivi ja metsästysasetuksen pykälä 25 a.
 

Kellertävää talitiaista pienempi ja värikkäämpi sinitiainen keikkuu lintulaudalla ketterästi. Päätä koristaa sininen hattu. Ei sillä, että isompi tintti olisi kömpelömpi – molemmat on nähty nokkimassa talipalloa pää alaspäin. Talitiaisen näkeminen metsässä tai pihapuussa ei ole kovin erikoista. Jos kirjosieppo tunkeutuu mekkaloimaan tintin kotiin, aloitetaan uusi elämä uudessa kolossa. Maalaisten ti-ti-tyy saattaa muuttua kaupungin liikennevalotolpan ansiosta muotoon ti-ty. Tiaisporukassa voi vipeltää muitakin pikkulintuja, kuten pähkinänakkeli (Sitta europaea).
 
Mikäli pihlajanmarjat on noukkinut jokin innokas luonnon tuotteistaja, tilhi häipyy parempiin maisemiin. Tätä vaaleanruskeaa töyhtöpäätä on vaikea sotkea mihinkään toiseen lintuun.
 
Viherpeippo pitää kiulukoista, joiden halkaisuun käytetään vahvaa nokkaa. Myös lintulautojen siementarjoilu kelpaa. Uros on selvästi naarasta värikkäämpi, mutta sen ei tarvitsekaan kyhjöttää paikallaan hautomassa munia.
 
Västäräkin kookas pyrstö väpättää sen tepastellessa pellolla matojen perässä. Ehkä sitä tarvitaan tasapainon säilyttämiseksi?
 

 
 
 
 
 
 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti